Mielestäni opettajan tulisi olla ainakin jollain tasolla kiinnostunut oppilaiden netti- ja pelimaailmasta. Suurin vastuu on toki lapsen vanhemmilla, mutta koska netti on nykyisin niin suuri osa arkipäivää, ei opettajakaan saa olla sen käytöstä autuaan tietämätön. Mielestäni siinä ei kuitenkaan ole mitään järkeä, jos opettaja alkaa niin sanotusti kyttäämään oppilaidensa netin käyttöä, mutta toisaalta hänellä on oikeus huomauttaa mikäli hän huomaa toiminnassa jotain sopimatonta tai asiatonta.
Opettajan on helpompi ymmärtää lapsen ajatusmaailmaa, mikäli hän on tietoinen tämän vapaa-ajan harrastuksista, joihin netin käyttö ja pelimaailma nykyisin usein kuuluvat. Oppilaan ajatusmaailmassa on varmasti selvä ero mikäli hän vaikkapa pelaa sotapelejä tai vastaavasti esimerkiksi Go SuperModel -peliä. Vaikka internet tarjoaa rajattomasti hyödyllisiä mahdollisuuksia, ei voida kiistää etteikö se joskus voisi aiheuttaa myös negatiivisia asioita. Mielestäni on tärkeää katsoa sen perään, millaisilla sivustoilla lapset netissä liikkuvat tai millaisia pelejä he pelaavat - tässä tullaankin taas kysymykseen siitä, miten suuri vastuu opettajalla vanhempien ohessa tässä asiassa on.
Opettajan tulisi kannustaa oppilaitaan netin käyttöön. Esimerkiksi kielten oppiminen voi olla paljon helpompaa, mikäli lapsi on tottunut surffailemaan vaikkapa englannin kielisillä sivustoilla. Tieto yhteiskunnallisista asioista paranee, jos lapset lukevat uutisia netistä perinteisten sanomalehtien lisäksi, sosiaaliset taidot kehittyvät sosiaalista mediaa käytettäessä ja niin edelleen. Joskus oppilailla voi olla myös hyviä ideoita siitä, voitaisiinko jotakin tiettyä nettisivustoa tai peliä hyödyntää vaikka koulussa opetustilanteessa. Oppilaita tuliiskin kannustaa tuomaan esille omia ideoitaan, koska kiistaton totuus on se, että oppilailla on usein paremmat itetotekniset taidot kuin opettajalla.
Sanoisinkin niin, että opettajalla on vastuu lasten netin käytöstä ja pelien pelaamisesta silloin, kun se tapahtuu koulussa. Kotona vastuu on vanhemmilla, jolloin opettajan tehtävä ei enää ole puuttua tilanteeseen. Toki jos opettaja huomaa esimerkiksi lapsen käyttäytymisessä jotain poikkeavaa tai sopimatonta (minkä hän epäilee johtuvan kyseenalaisesta netin käytöstä tai "vääränlaisten" pelien pelaamisesta), voi hän ottaa yhteyttä kotiin ja kehottaa vanhempia tarkkailemaan lapsensa tekemisiä.
maanantai 20. helmikuuta 2012
maanantai 6. helmikuuta 2012
Ajatuksia pedagogisista esimerkeistä
Mielestäni viime harjoituskerralla (harjoituskerta 2) esitellyt pedagogiset esimerkit olivat hyvin monipuolisia ja mielenkiintoisia. Vaikka laitteet ja tekniikat olivatkin jo ennestään tuttuja, uusia ideoita niiden hyödyntämiseen oli keksitty mukavan paljon.
Mielestäni kaikissa esimerkeissä ympäristötiedon blogin kirjoittamisesta kymmenen käskyn digikuvaamiseen oppilaat itse oli osallistettu tekemiseen. Se on yksi tärkeimmistä asioista, kun halutaan lähteä soveltamaan tutkivaa oppimista käytännön koulutyössä. Kun oppilaat saavat itse tutkia, tehdä, hoksata ja niin edelleen, heidän opiseklumotivaationsakin pysyy korkealla. Oppilaat saavat usein aivan uudenlaisia oppimis- ja onnistumisen kokemuksia, jotka tsemppaavat opinnoissa eteenpäin. Tieto- ja viestintäteknologian käyttö opetuksessa voi antaa aivan uudenlaisia kokemuksia vaikkapa sellaiselle oppilaalle, joka ei ole sosiaalisesti kovin lahjakas, vaan hänen taitonsa ovat muualla.
Harjoituksessa esillä olleet pedagogiset esimerkit olivat mielestäni sellaisia, joissa oppilaat voivat hyödyntää jo arkielämässään oppimiaan taitoja ja syventää niitä. Näin he pystyvät käyttämään muitakin kuin pelkästään koulussa oppimiaan taitoja ja mahdollisesti "opettamaan" ko. taitoja eteenpäin muille oppilaille, joilla ne ovat vielä hieman hakusessa. Mielestäni näissä esimerkeissä sekä koulussa että muualla opitut taidot täydentävät toisiaan. Mielestäni tvt-taidot ovat nykypäivänä niin yleisiä, että mielestäni tarkoituksenmukaista on todeta, että noita taitoja käytetään lomittain sekä koulussa että sen ulkopuolella - mielestäni joitakin tiettyjä tvt-taitoja ei opita pelkästään koulua tai vapaa-aikaa varten.
Mielestäni kaikissa esimerkeissä ympäristötiedon blogin kirjoittamisesta kymmenen käskyn digikuvaamiseen oppilaat itse oli osallistettu tekemiseen. Se on yksi tärkeimmistä asioista, kun halutaan lähteä soveltamaan tutkivaa oppimista käytännön koulutyössä. Kun oppilaat saavat itse tutkia, tehdä, hoksata ja niin edelleen, heidän opiseklumotivaationsakin pysyy korkealla. Oppilaat saavat usein aivan uudenlaisia oppimis- ja onnistumisen kokemuksia, jotka tsemppaavat opinnoissa eteenpäin. Tieto- ja viestintäteknologian käyttö opetuksessa voi antaa aivan uudenlaisia kokemuksia vaikkapa sellaiselle oppilaalle, joka ei ole sosiaalisesti kovin lahjakas, vaan hänen taitonsa ovat muualla.
Harjoituksessa esillä olleet pedagogiset esimerkit olivat mielestäni sellaisia, joissa oppilaat voivat hyödyntää jo arkielämässään oppimiaan taitoja ja syventää niitä. Näin he pystyvät käyttämään muitakin kuin pelkästään koulussa oppimiaan taitoja ja mahdollisesti "opettamaan" ko. taitoja eteenpäin muille oppilaille, joilla ne ovat vielä hieman hakusessa. Mielestäni näissä esimerkeissä sekä koulussa että muualla opitut taidot täydentävät toisiaan. Mielestäni tvt-taidot ovat nykypäivänä niin yleisiä, että mielestäni tarkoituksenmukaista on todeta, että noita taitoja käytetään lomittain sekä koulussa että sen ulkopuolella - mielestäni joitakin tiettyjä tvt-taitoja ei opita pelkästään koulua tai vapaa-aikaa varten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)