Koulusovelluksen toteutuksen jälkeen

Ryhmämme esityksessä käymme läpi seuraavia kysymyksiä tarkemmin, joten kirjoitan tämän blogimerkinnän melko tiivistetysti.


1) Kuvaus työskentelyn etenemisestä, opiskeluympäristöstä ja -materiaaleista

Aloitimme työskentelyn luokassa katsoen Youtubesta Kiina-videon. Sen jälkeen keskustelimme Kiinasta ja siihen liittyvistä asioista luokan kanssa. Keskustelun jälkeen siirryimme liikuntasaliin tekemään kiinalaisen aamuvoimistelun. Sen jälkeen kertasimme omassa luokassa Google Earthin käytön ja siirryimme atk-luokkaan. Oppilaiden tehtävänä oli suunnitella kiertomatka Kiinaan ja tutustua internetin avulla paikkoihin, joissa he haluaisivat käydä. Oppilaat julkaisivat suunnitelmansa Moodle-oppimisympäristössä.

Opiskeluympäristö aiheutti hiukan ongelmia, koska esimerkiksi Google Aerth ei toiminut oppilaiden koneilla, vaikka meille oli luvattu niin. Google maps ei tainnut motivoida lapsia ihan yhtä hyvin...

Muuna materiaalina meillä oli käytössä muutama kirjastosta lainattu Kiinan matkaopaskirja.


2) Mistä oppilaat olivat erityisesti kiinnostuneita? Miten he osoittivat kiinnostuksensa?

Oppilaat olivat erityisen kiinnostuneita Google Earthin käytöstä, eli sinällään todella harmi, ettei ko. ohjelma toiminutkaan atk-luokan koneilla. He osoittivat kiinnostuksensa haluamalla etsiä paikkoja ohjelman avulla ja osallistuen keskusteluun hyvin innokkaasti.


3) Millaisia ongelmia oppilailla oli työskentelyssä? Miten he ratkaisivat ongelmat?

Tietoteknisiin ongelmiin (Google Earthin toimimattomuus, hitaat koneet jne.) ei löytynyt varsinaista ratkaisua. Työskentelyilmapiirissäkin oli ongelmia, kun luokassa oli muutama erittäin rauhaton oppilas, jotka hallitsivat luokkaa ja aiheuttivat koko ajan häslinkiä. Oppilaat eivät selvästikään olleet tottuneet tekemään ryhmätöitä, mikä tuli ilmi työskentelyn edetessä. Jotkut oppilaat pyysivät toisiaan olemaan hiljaa, mutta se ei tehonnut. Opettajan sanaakaan nämä häiritsijät eivät totelleet.


4) Missä tilanteissa opiskeluilmapiiri oli mielestäsi positiivinen? Miksi?

Niissä tilanteissa, kun opetus oli selvästi opettajajohtoista eli sellaista, mihin oppilaat ovat tottuneet. Silloin oppilaat malttoivat kuunnella edes hetken ja seurata opetusta.


5) Missä tilanteissa opiskeluilmapiiri oli mielestäsi negatiivinen? Miksi?

Oli selvästi huomattavissa, että oppilaiden oli hankala sopeutua heille normaalista poikkeavaan työskentelytapaan, eli opiskeluilmapiiri oli negatiivinen silloin, kun oppilaat työskentelivät pienissä ryhmissä atk-luokassa. Etenkin tällöin häirikköoppilaat eivät millään malttaneet keskittyä työhönsä, vaan häiritsivät jatkuvasti.


6) Miten tieto- ja viestintäteknologian käyttäminen tuki mielestäsi oppilaiden oppimista? 

Valitettavasti en näe montakaan asiaa, miten tvt olisi tukenut oppilaiden oppimista. Tämä johtuu ihan siitä, etteivät laitteet toimineet niin kuin meille oli ennalta kerrottu, joten myös tehtävän teettäminen meni joiltain osin uusiksi. Itsestäni tuntuu siltä, että tvt:n - erityisesti tietokoneiden - käyttö sai oppilaat vain villiintymään ja heidän keskittymisensä herpaantumaan. Toisaalta oppilaat olivat selvästi kiinnostuneita esimerkiksi näyttämästämme Youtube-videosta ja se varmasti konkretisoi heille ajatuksia Kiinasta paremmin kuin vaikka se, että olisimme itse kertoneet Kiinasta jotain ilman tätä aihetta tukevaa videota.


7) Miten kehittäisit edelleen koulusovelluksen toteutusta?


Uskon, että koulusovelluksen toteutus toimisi paremmin, mikäli tuntisi/tietäisi ennakolta oppilaat, joiden ryhmään sovellusta lähtee tekemään. Nyt meillä ei valitettavasti ollut mahdollisuutta tähän ja luokan opettaja ei informoinut meitä esimerkiksi siitä, että luokassa oli pari adhd-oppilasta. Jos olisimme tienneet tämän ennakkoon, olisimme oineet miettiä tehtävänantoa ja ryhmäjakoa jne. eri tavalla. Koulusovelluksen toteutuksessa on ensiarvoisen tärkeää se, että esimerkiksi tietokoneet toimivat hyvin - nyt niiden reistailemisen takia meillä meni paljon aikaa hukkaan ja jouduimme muuttamaan tehtävänantoamme jonkin verran. Totta kai omassa tekemisessäkin on aina parannettavaa, mutta uskon, että sovelluksemme olisi onnistunut melko moitteettomasti jos puitteet olisivat olleet sellaisessa kunnossa kuin meidän annettiin sovellusta suunnitellessamme ymmärtää.

Pohdintaa tvt:n opetuskäytöstä

Mikä vastuu koululla on oppilaiden tvt-taitojen kehittämisessä?


Mielestäni koululla on suuri rooli oppilaiden tvt-taitojen kehittämisessä. Nykyisin tvt-taidot ovat jo lähes välttämättömiä myös koulutyöskentelyssä, joten miksipä niitä ei opittaisi niinkin luonnollisessa ympäristössä. Voi olla, ettei kaikilla oppilailla ole kodeissaan yhdenvertaisia mahdollisuuksia käyttää erilaisia tvt-välineitä, joten  on taattava se, että koulussa kaikki oppilaat ovat samanarvoisessa asemassa. Tvt:n yleistyminen aiheuttaakin lisähaasteita opettajille, mutta toisaalta nämä haasteet ovat välttämättömiä ja uskoisin, että monelle opettajalle myös hyvin mieluisia. Toki esimerkiksi internetin vastuullisen käytön opettajina lapsen omilla vanhemmilla on suurin vastuu, mutta siihen liittyviä asioita on tarpeen painottaa myös koulussa.




Mitä tvt-tietoja ja - taitoja koulussa tulisi opettaa ja oppia?


Mielestäni tämä riippuu hyvin pitkälti oppilaiden ennakko-osaamisesta. On aivan turha lähteä opettamaan esimerkiksi tietokoneen peruskäyttöä jos se on kaikille jo entuudestaan tuttua - oppilaat turhautuvat tällöin helposti ja heidän keskittymisensä herpaantuu. Koulussa tulisi opettaa ja oppia tvt-taitoja niissä puitteissa, mihin koulun tvt-varustelu antaa mahdollisuudet, eli käyttää tvt:tä mahdollisimman paljon hyväksi. Opettajan on muistettava, että tvt ei tarkoita ainoastaan tietokoneen käytön hallintaa, vaan myös paljon muuta aina dokumenttikameroista älytauluihin ja niin edelleen.





Miten tvt:n opettaminen ja oppiminen sulautuu osaksi koulussa tapahtuvaa oppimista?


Mielestäni tvt:n tulisi nykyisin sulautua osaksi koulussa tapahtuvaa oppimista jo hyvinkin automaattisesti. On itetysti paljon opettajasta kiinni, kuinka paljon tvt:tä hyödynnetään. On sääli, että etenkin jotkut vanhemmat opettajat eivät osaa päästää irti vanhoista, hyviksi kokemistaan opetusmenetelmistää, joihin tvt ei ole kuulunut. Mielestäni oppilaat joutuvat tällöin keskenään eriarvoiseen tilanteeseen ja paljon tvt-taitoja oppineet lapset ovat etulyöntiasemassa. Käytännön tasolla esimerkiksi ryhmätöitä voitaisiin tehdä esimerkiksi Moodle-oppimisympäristöön tai vaikkapa käsityötunnilla nuelomisen opettaminen koko ryhmälle samanaikaisesti onnistuu dokumenttikameran kautta. Tässä vain pari esimerkkiä - tvt:n mahdollisuudet opetuskäytössä ovat rajattomat, joskin oppilaiden yksilölliset tarpeet ja esimerkiksi mahdolliset oppimisvaikeudet on huomioitava.




Mistä aika näiden taitojen opettamiseen ja oppimiseen?


Mielestäni ihan normaalien oppituntien ajasta ja niiden yhteydessä. Tvt:tä ei tulisi kokea uhkana ja ajansyöjänä/-hukkaajana, vaan päinvastoin mahdollisuutena. Kun tvt-taitoja kartutetaan alaluokilta lähtien, niin ne ovat muistissa jatkossakin eikä niiden harjoitteleminen vie jatkossa enää niin paljon aikaresursseja.




Mikä kouluopetuksessa ja koulussa tapahtuvassa oppimisessa on ensisijaista?



Tvt-taitojen opetuksessa ja oppimisessa ensisijaista on muun muassa opettajan oma osaaminen ja asenne. Kun opettaja on perehtynyt tvt:n käyttöön ja osaa oppilaille opetettavan asian sujuvasti sekä eritoten asennoituu tvt:n käyttöön oikein, välittyy oppilaille tekemisen meininki ja opettajan itsevarmuus. Jos opettaja vähättelee tvt:tä tai vaikkapa manaa koko ajan miten mikään laite ei toimi, niin oppilaiden motivaatio laskee samaa vauhtia. Tvt-taitojen oppimista edesauttaa se, että lapsilla olisi opittuna jo kotoa "perus tvt-taitoja", kuten tietokoneen käyttö. Myös se, että opiskeltava asiasisältö on mielenkiintoista, ylläpitää oppilaiden keskittymistä ja innostusta tehtävän tekemiseen - aivan kuten kaikessa kouluopetuksessa käytettiinpä tvt:tä tai ei.

”Minkälaisia ongelmanratkaisuprosesseja ja -projekteja voisi tukea robotiikalla?

Mielestäni robotiikan harjoitukset olivat ihan mielenkiintoisia, mutta jotenkin tunnit jäivät tuntumaan melko irrallisilta. Ehkä asiaan vaikutti se, etten oikein päässyt sisälle robotiikan maailmaan. Koska aihe oli itselleni entuudestaan lähes täysin tuntematon, niin olisin kaivannut harjoituksissa enemmän ohjeistusta robottien rakentamiseen. Aluksi mielenkiintoni pysyi yllä, mutta harjoitusten loppua kohden huomasin turhautuvani, koska yksinkertaisesti en vain tajunnut mitään. Toisaalta jos asiaan perehtyisi enemmän, mielipiteeni robotiikasta luultavasti muuttuisi ja saattaisin jopa innostua aiheesta.

Mielestäni robotiikkaa pystyisi hyödyntämään parhaiten esimerkiksi fysiikan oppiaineessa. Oppilaat voisivat vaikkapa rakentaa robotin ja tutkia sen avulla kiihtyvyyttä ja havainnollistaa sitä. Robotteja voisi käyttää toki myös paljon monimutkaisemmissa tehtävissä tai asioissa, mutta mielestäni niiden peruskäyttö on hyvä opetella hallitsemaan ensimmäiseksi.

Ongelmanratkaisuprosesseissa robotiikka olisi varmasti käytännöllinen apuväline, vaikka itselleni ei juuri esimerkkejä tulekaan enempää mieleen kuin tuo edellä mainitsemani fysiikan tehtävä. Tosin tiedän, että tämä johtuu omista puutteellisista taidoistani robotiikan parissa. Kannustankin siis kaikkia robotiikan itselleen luonnolliseksi ja helpoksi asiaksi kokeville opettajille sen käyttämistä ja hyödyntämistä opetustyössään. Kerta tällaisia välineitä on nykyisin käytettävissä, miksipä niistä ei otettaisi täyttä hyötyä irti?

Mielestäni tärkeää olisi ottaa huomioon myös oppilaiden oma suhtautuminen robotiikkaan. Uskon, että monet olisivat siitä innoissaan ja robotiikan käyttö lisäisi opiskelumotivaatiota – se olisi kiistattomasti vaihtelua normaaliin opetukseen. Opettajan täytyy kuitenkin huolehtia siitä, että hän neuvoo oppilaita tarpeeksi eikä kukaan tuskastu jos jokin asia ei onnistu.

Mieti miten Enkenbergin artikkeli ja tutkivaoppiminen linkittyvät (mieti samalla opetusrobotiikkaa)?

Tutkiva oppiminen on oppilaille ideaalinen tilanne ja prosessi, kun käsiteltävä ongelma tuntuu heille itselleen läheiseltä ja kiinnostaa heitä aidosti. Opetusrobotiikassa oppilaille voisi antaa tehtäväksi esimerkiksi suunnitella ja toteuttaa sellainen robotti, joka tottelee heidän omia käskyjään: esimerkiksi pysähtyy tietystä äänestä. Näin tilanne on lapsille mielenkiintoinen ja kannustaa heitä tutkimaan ”ongelmaa” pidemmälle. Heidän on pohdittava saatuja tietoja kriittisesti tehtävän edetessä, joten tutkivan oppimisen malli toteutuu. Tutkivan oppimisen käsite robotiikkaan liitettynä on itselleni hiukan hankala käsittää. Se tosin voi johtua siitä, että itse koin saavani robotiikan harjoituksissa liian vähän ohjausta ja neuvoja: jos jo minäkin välillä tuskastuin kun en onnistunut robottien rakentamisessa, niin oppilaille on turvattava tarpeeksi selkeät ohjeet, jotta tutkiva oppimisen prosessi pääsee todella käyntiin eikä tyssää siihen, ettei tehtävää huvita tehdä oman osaamattomuuden takia tai että tilanne ”jumittaa” paikallaan, koska neuvoja ei ole saatu tarpeeksi.

Tutkiva oppiminen ja Enkenbergin artikkeli linkittyvät toisiinsa niin, että Enkenberg puhuu artikkelissaan ongelmaperusteisesta opetuksesta. ”Ongelmakeskeisyyttä korostaville lähestymistavoille on ominaista oppimisprosessin etenemisen rakentaminen ongelmien ja niiden käsittelyn perustalle. Ongelmat saattavat olla tilanteesta nousseita ja opiskelijoiden esittämiä.” Tässä Enkenberg kirjoittaakin juuri siitä, mikä on olennaista ja hyödyllistä tutkivassa oppimisessa. Oppimistilanteessa antoisinta olisikin se, että ilmestyvä ongelma on oppilaan/oppilaiden itse esille tuoma tai heille aito ja läheinen tilanne. Jos oppimistilanteen ongelma tuntuu oppilaille vieraalta tai kaukaiselta, voi motivaation synnyttäminen ongelmanratkaisua vaativaa pitkää prosessia varten olla heikko tai jopa olematon.

Enkenbergin artikkelissa on mainittu tutkimustuloksia siitä, että ongelmaperustainen opetus on tuottanut parempia hyviä tuloksia niissä opetusohjelmissa, joissa sitä käytettiin. Tutkiva oppiminen näyttäisi siis olevan tehokas opetuksen keino ja ainakin itse uskon sen vahvuuksiin ja aion hyödyntää sitä tulevaisuudessa omassa opetustyössäni.

Tutkivan oppimisen soveltaminen opetusrobotiikassa ei ole mielestäni mahdottomuus, vaikka se saattaakin asettaa enemmän haasteita kuin muut oppiaineet. Toisaalta kun oppisisältö on hyvin suunniteltu ja organisoitu, ei ongelmia luultavasti synny. Vaikka tutkivan oppimisen prosessissa oppilaat itse ovat pääosassa ongelman tutkimisessa ja ratkaisussa, niin myös opettaja on avainasemassa. Hän ei koskaan saa jättää oppilaita yksin tai ilman tukea. Opettajan neuvot auttavat oppilaita tehtävänratkaisussa eteenpäin ja näin ollen edistävät ongelman ratkaisemista.

Opettajan kiinnostus oppilaiden "netti- ja pelimaailmaa" kohtaan

Mielestäni opettajan tulisi olla ainakin jollain tasolla kiinnostunut oppilaiden netti- ja pelimaailmasta. Suurin vastuu on toki lapsen vanhemmilla, mutta koska netti on nykyisin niin suuri osa arkipäivää, ei opettajakaan saa olla sen käytöstä autuaan tietämätön. Mielestäni siinä ei kuitenkaan ole mitään järkeä, jos opettaja alkaa niin sanotusti kyttäämään oppilaidensa netin käyttöä, mutta toisaalta hänellä on oikeus huomauttaa mikäli hän huomaa toiminnassa jotain sopimatonta tai asiatonta.

Opettajan on helpompi ymmärtää lapsen ajatusmaailmaa, mikäli hän on tietoinen tämän vapaa-ajan harrastuksista, joihin netin käyttö ja pelimaailma nykyisin usein kuuluvat. Oppilaan ajatusmaailmassa on varmasti selvä ero mikäli hän vaikkapa pelaa sotapelejä tai vastaavasti esimerkiksi Go SuperModel -peliä. Vaikka internet tarjoaa rajattomasti hyödyllisiä mahdollisuuksia, ei voida kiistää etteikö se joskus voisi aiheuttaa myös negatiivisia asioita. Mielestäni on tärkeää katsoa sen perään, millaisilla sivustoilla lapset netissä liikkuvat tai millaisia pelejä he pelaavat - tässä tullaankin taas kysymykseen siitä, miten suuri vastuu opettajalla vanhempien ohessa tässä asiassa on.

Opettajan tulisi kannustaa oppilaitaan netin käyttöön. Esimerkiksi kielten oppiminen voi olla paljon helpompaa, mikäli lapsi on tottunut surffailemaan vaikkapa englannin kielisillä sivustoilla. Tieto yhteiskunnallisista asioista paranee, jos lapset lukevat uutisia netistä perinteisten sanomalehtien lisäksi, sosiaaliset taidot kehittyvät sosiaalista mediaa käytettäessä ja niin edelleen. Joskus oppilailla voi olla myös hyviä ideoita siitä, voitaisiinko jotakin tiettyä nettisivustoa tai peliä hyödyntää vaikka koulussa opetustilanteessa. Oppilaita tuliiskin kannustaa tuomaan esille omia ideoitaan, koska kiistaton totuus on se, että oppilailla on usein paremmat itetotekniset taidot kuin opettajalla.

Sanoisinkin niin, että opettajalla on vastuu lasten netin käytöstä ja pelien pelaamisesta silloin, kun se tapahtuu koulussa. Kotona vastuu on vanhemmilla, jolloin opettajan tehtävä ei enää ole puuttua tilanteeseen. Toki jos opettaja huomaa esimerkiksi lapsen käyttäytymisessä jotain poikkeavaa tai sopimatonta (minkä hän epäilee johtuvan kyseenalaisesta netin käytöstä tai "vääränlaisten" pelien pelaamisesta), voi hän ottaa yhteyttä kotiin ja kehottaa vanhempia tarkkailemaan lapsensa tekemisiä.

Ajatuksia pedagogisista esimerkeistä

Mielestäni viime harjoituskerralla (harjoituskerta 2) esitellyt pedagogiset esimerkit olivat hyvin monipuolisia ja mielenkiintoisia. Vaikka laitteet ja tekniikat olivatkin jo ennestään tuttuja, uusia ideoita niiden hyödyntämiseen oli keksitty mukavan paljon.

Mielestäni kaikissa esimerkeissä ympäristötiedon blogin kirjoittamisesta kymmenen käskyn digikuvaamiseen oppilaat itse oli osallistettu tekemiseen. Se on yksi tärkeimmistä asioista, kun halutaan lähteä soveltamaan tutkivaa oppimista käytännön koulutyössä. Kun oppilaat saavat itse tutkia, tehdä, hoksata ja niin edelleen, heidän opiseklumotivaationsakin pysyy korkealla. Oppilaat saavat usein aivan uudenlaisia oppimis- ja onnistumisen kokemuksia, jotka tsemppaavat opinnoissa eteenpäin. Tieto- ja viestintäteknologian käyttö opetuksessa voi antaa aivan uudenlaisia kokemuksia vaikkapa sellaiselle oppilaalle, joka ei ole sosiaalisesti kovin lahjakas, vaan hänen taitonsa ovat muualla.

Harjoituksessa esillä olleet pedagogiset esimerkit olivat mielestäni sellaisia, joissa oppilaat voivat hyödyntää jo arkielämässään oppimiaan taitoja ja syventää niitä. Näin he pystyvät käyttämään muitakin kuin pelkästään koulussa oppimiaan taitoja ja mahdollisesti "opettamaan" ko. taitoja eteenpäin muille oppilaille, joilla ne ovat vielä hieman hakusessa. Mielestäni näissä esimerkeissä sekä koulussa että muualla opitut taidot täydentävät toisiaan. Mielestäni tvt-taidot ovat nykypäivänä niin yleisiä, että mielestäni tarkoituksenmukaista on todeta, että noita taitoja käytetään lomittain sekä koulussa että sen ulkopuolella - mielestäni joitakin tiettyjä tvt-taitoja ei opita pelkästään koulua tai vapaa-aikaa varten.