”Minkälaisia ongelmanratkaisuprosesseja ja -projekteja voisi tukea robotiikalla?

Mielestäni robotiikan harjoitukset olivat ihan mielenkiintoisia, mutta jotenkin tunnit jäivät tuntumaan melko irrallisilta. Ehkä asiaan vaikutti se, etten oikein päässyt sisälle robotiikan maailmaan. Koska aihe oli itselleni entuudestaan lähes täysin tuntematon, niin olisin kaivannut harjoituksissa enemmän ohjeistusta robottien rakentamiseen. Aluksi mielenkiintoni pysyi yllä, mutta harjoitusten loppua kohden huomasin turhautuvani, koska yksinkertaisesti en vain tajunnut mitään. Toisaalta jos asiaan perehtyisi enemmän, mielipiteeni robotiikasta luultavasti muuttuisi ja saattaisin jopa innostua aiheesta.

Mielestäni robotiikkaa pystyisi hyödyntämään parhaiten esimerkiksi fysiikan oppiaineessa. Oppilaat voisivat vaikkapa rakentaa robotin ja tutkia sen avulla kiihtyvyyttä ja havainnollistaa sitä. Robotteja voisi käyttää toki myös paljon monimutkaisemmissa tehtävissä tai asioissa, mutta mielestäni niiden peruskäyttö on hyvä opetella hallitsemaan ensimmäiseksi.

Ongelmanratkaisuprosesseissa robotiikka olisi varmasti käytännöllinen apuväline, vaikka itselleni ei juuri esimerkkejä tulekaan enempää mieleen kuin tuo edellä mainitsemani fysiikan tehtävä. Tosin tiedän, että tämä johtuu omista puutteellisista taidoistani robotiikan parissa. Kannustankin siis kaikkia robotiikan itselleen luonnolliseksi ja helpoksi asiaksi kokeville opettajille sen käyttämistä ja hyödyntämistä opetustyössään. Kerta tällaisia välineitä on nykyisin käytettävissä, miksipä niistä ei otettaisi täyttä hyötyä irti?

Mielestäni tärkeää olisi ottaa huomioon myös oppilaiden oma suhtautuminen robotiikkaan. Uskon, että monet olisivat siitä innoissaan ja robotiikan käyttö lisäisi opiskelumotivaatiota – se olisi kiistattomasti vaihtelua normaaliin opetukseen. Opettajan täytyy kuitenkin huolehtia siitä, että hän neuvoo oppilaita tarpeeksi eikä kukaan tuskastu jos jokin asia ei onnistu.

Mieti miten Enkenbergin artikkeli ja tutkivaoppiminen linkittyvät (mieti samalla opetusrobotiikkaa)?

Tutkiva oppiminen on oppilaille ideaalinen tilanne ja prosessi, kun käsiteltävä ongelma tuntuu heille itselleen läheiseltä ja kiinnostaa heitä aidosti. Opetusrobotiikassa oppilaille voisi antaa tehtäväksi esimerkiksi suunnitella ja toteuttaa sellainen robotti, joka tottelee heidän omia käskyjään: esimerkiksi pysähtyy tietystä äänestä. Näin tilanne on lapsille mielenkiintoinen ja kannustaa heitä tutkimaan ”ongelmaa” pidemmälle. Heidän on pohdittava saatuja tietoja kriittisesti tehtävän edetessä, joten tutkivan oppimisen malli toteutuu. Tutkivan oppimisen käsite robotiikkaan liitettynä on itselleni hiukan hankala käsittää. Se tosin voi johtua siitä, että itse koin saavani robotiikan harjoituksissa liian vähän ohjausta ja neuvoja: jos jo minäkin välillä tuskastuin kun en onnistunut robottien rakentamisessa, niin oppilaille on turvattava tarpeeksi selkeät ohjeet, jotta tutkiva oppimisen prosessi pääsee todella käyntiin eikä tyssää siihen, ettei tehtävää huvita tehdä oman osaamattomuuden takia tai että tilanne ”jumittaa” paikallaan, koska neuvoja ei ole saatu tarpeeksi.

Tutkiva oppiminen ja Enkenbergin artikkeli linkittyvät toisiinsa niin, että Enkenberg puhuu artikkelissaan ongelmaperusteisesta opetuksesta. ”Ongelmakeskeisyyttä korostaville lähestymistavoille on ominaista oppimisprosessin etenemisen rakentaminen ongelmien ja niiden käsittelyn perustalle. Ongelmat saattavat olla tilanteesta nousseita ja opiskelijoiden esittämiä.” Tässä Enkenberg kirjoittaakin juuri siitä, mikä on olennaista ja hyödyllistä tutkivassa oppimisessa. Oppimistilanteessa antoisinta olisikin se, että ilmestyvä ongelma on oppilaan/oppilaiden itse esille tuoma tai heille aito ja läheinen tilanne. Jos oppimistilanteen ongelma tuntuu oppilaille vieraalta tai kaukaiselta, voi motivaation synnyttäminen ongelmanratkaisua vaativaa pitkää prosessia varten olla heikko tai jopa olematon.

Enkenbergin artikkelissa on mainittu tutkimustuloksia siitä, että ongelmaperustainen opetus on tuottanut parempia hyviä tuloksia niissä opetusohjelmissa, joissa sitä käytettiin. Tutkiva oppiminen näyttäisi siis olevan tehokas opetuksen keino ja ainakin itse uskon sen vahvuuksiin ja aion hyödyntää sitä tulevaisuudessa omassa opetustyössäni.

Tutkivan oppimisen soveltaminen opetusrobotiikassa ei ole mielestäni mahdottomuus, vaikka se saattaakin asettaa enemmän haasteita kuin muut oppiaineet. Toisaalta kun oppisisältö on hyvin suunniteltu ja organisoitu, ei ongelmia luultavasti synny. Vaikka tutkivan oppimisen prosessissa oppilaat itse ovat pääosassa ongelman tutkimisessa ja ratkaisussa, niin myös opettaja on avainasemassa. Hän ei koskaan saa jättää oppilaita yksin tai ilman tukea. Opettajan neuvot auttavat oppilaita tehtävänratkaisussa eteenpäin ja näin ollen edistävät ongelman ratkaisemista.